"No mikä sua sitte risoo siinä lapsessa ja muutossa?" Emma-Gloria kysyi ohitettuaan pihaportin.
"No se, että meen uuteen kaupunkiin jota en tunne. Saan varmaan tosi ärsyttävän sisaruksen ja joudun jättämään sinut!" Camilla vastasi toisesta silmästä kyynel valuen. Emma-Gloriakin kalpeni ja halasi Camillaa. ""Niin onhan se ikävää, mutta voinhan minä tulla kylään lentokoneella?" Emma-Gloria sanoi toiveen pilke silmäkulmassaan. "Niin, voisithan sinä, mutta se on vain niin kallista" Camilla lannistui.
"Menen vaikka kesätöihin, jotta saan rahat" Emma-Gloria sanoi. "Niin.. Mennäänkö me puiston kautta vai tää tie suoraan?" Camilla kysyi. "ÖÖ.. Mennää puiston kautta... Juostaako?" Emma-Gloria kysyi.
"Juostaam vaan" Camilla vastasi, tytöt alkoivat juosta puiston kautta ja Vicky juoksi heidän edellään.
Pian tytöt olivat Emma-Glorian valkoisella tiilitalolla "Kiitos lenkki- ja jutteluseurasta!" Camilla sanoi.
"Samoin, ja moikka! Nähdään huomenna!" Emma-Gloria vastasi. Vicky ja Camilla juoksivat kotiin. Kotona ollessaan perheen auto puuttui. Camilla lannistui huomatessaan oven olevan lukossa ja että hänellä ei ollut avaimia. Mutta sitten Camilla pimpotti ovikelloa, oli hiljaista. Kunnes kuului askeleita.
Camilla huokaisi helpotuksesta jaVicky nousi ylös heiluttaen häntäänsä. Oven avasi Kathy "Hei nuppuseni!" hän sanoi. "En ole nuppusi!" Camilla sanoi. "Tietenkin olet!" Kathy sanoi Camillalle joka riisui talutinta Vickyltä. "Niin, toistaiseksi" Camilla sanoi kävellen omaan huoneeseensa. "Miten niin toistaiseksi!? Camilla!?" Kathy ihmetteli, mutta Camilla oli juuri avaamassa oman huoneen oveaan, ettei välittänyt. Tultuaan omaan huoneeseensa, hän huomasi Stefanin lukevan hänen päiväkirjaansa, no eipä tarvinut ihmetellä miksi Stefan sai tietää muutosta ennen Camillaa. "Irti! ANNA SE TÄNNE!!!" Camilla raivosi repäisten sen  Stefanilta, joka  säpsähti. "Uu. Onko John  kiva?" Stefan ärsytti. "No ei oo sun ongelma, onkos se sun Sheilas kiva?" Camilla kysyi Stefanilta, joka purskahti itkuun ja juoksi pois.
Hahha, lähtipäs, Camilla ajatteli. Äiti tuli Camillan huoneeseen kysyen "Miksi Stefan itkee?". "En tiedä" Camilla sanoi ilkeä virne  kasvoillaan. "Annatko kaiken anteeksi?" Kathy kysyi. Camillan hymy kalpeni, niin antaisiko hän anteeksi? Antaisiko anteeksi muuton ja vauvan? "Hyvä on, saat anteeksi. Ja minäkin pyydän anteeksi" Camilla sanoi vaakuttavasti. "Oi kiitos, nuppuni" Kathy sanoi ja halasi Camillaa. "Mutta sovitaanko, että et sano minua enää nupuksi?" Camilla sanoi. Camilla ja Kathy purskahtivat nauruun. "Hyvä on, kulta" Kathy hymyili. "Kello on aika paljon, ehkä sinun pitäisi mennä nukkumaan, kun meneet huomenna kouluun". Camilla nyökkäsi ja kävi tuumasta toimeen..

Ensijaksossa  selviää, mitä tapahtuu koulussa ja minkälaisia asuntolehtiä tulee aamulla...
Malta hetki. Muistattehan vielä kuitenkin ennen kommentointia lukea tämän?
~Fanny~

 ''Miksi'', Camilla mietti. Hänen päähänsä ei nyt mahtunut muuta, kuin se, että he muuttaisivat, mitä Emma-Gloria sanoisi tästä ja uusi perheenjäsen. Sana ''uusi'' inhotti häntä. Tosin häntä inhotti sana ''perheenjäsen'' myös. Camilla ei tuntenut enää itseään perheensä jäseneksi. Kuinka Stefan oli saanut kaiken selville? Oliko äiti jättänyt lapun pyödälle, jossa kerrottiin äidin olevan raskaana ja heidän muuttavan? Tuskimpa sentään.
    Yht'äkkiä ovelta kuului kevyt koputus. ''Mene pois'', Camilla huusi olettaen, että ovella olisi isä tai äiti. ''Ai minäkin?'' Kuului jonkun muun kuin isän tai äidin ääni, äänen omistaja oli Emma-Gloria. Samassa ilman Camillan vastausta Emma-Gloria avasi oven ja astui sisälle. ''Huoneesi on sotkuinen'' Emma-Gloria sanoi yllättäen, koska Camillan huone oli aina siistinä.
    ''Miks sä tulit?'', Camilla kysyi. ''Koska...mä en tiedä. Huvitti vaan tulla. Vanhempasi sanoivat, että ei kannata tulla, mutta tulin siltä. Muuta oliko hyvä, että tulin??'', Emma-Gloria vastasi. ''Joo, hyvä että tulit. Mulla oilisi asiaa...'', Camilla tokaisi, ''Me muutetaan pois täältä. Kauas pois, Exmouthiin asti...ja mun äiti on raskaana.'' ''Mitä??? Miks te muutatte?'' Emma-Gloria sanoi kauhistuneena. ''Me muutetaan vaan siksi, että kun äiti on raskaana ja isä sai paremman työpaikan Exmouthista. isä sanoo, että tää talo olisi ahdas sitten, kun se uusi vauva syntyisi.'' Camilla vastasi puoliksi itkuunpurskahtaimaisillaan. ''Onnea äidillesi ja isän uudelle työpaikallesi.'' Emma-Gloria sano, aivankuin ei olisi kuullut Camilla viimeisintä lausetta. Camilla tiuskaisi: ''Etkö ollenkaan kuuntele minua?''. Ensin Emma-Gloria oli hämmästynyt, mutta sitten hän tajusi ja sanoi : ''Niin, onhan se todella ikävää, että muutatte. En minäkään sitä kovin paljon tahtoisi, mutta...'' ''Mutta mitä?'' Camilla kysyi odottaen saavansa edes jonkinlaisen lohdutuksen. ''Mutta minusta sinä käyttäydyt nyt turhan lapsellisesti. eihän tämä muutto nyt niin vakava asia ole?'' Emma-Gloria jatkoi lausettaan, jonka Camilla oli kysymyksellään katkaissut. ''Sitten sulla ei varmasti ole enempää asiaa mulle. Sä olet petturi!'' Camilla äyskäisi, jotta saisi Emma-Glorian lähtemään. ''Miten niin petturi??'' Emma-Gloria kysyi ihmetellen. ''Mene...Nyt...Vain...POIS!'' Camilla raivostui. Vihdoinkin Emma-Gloria tajusi lähteä.
    Emma-Glorian riitaisen lähdon jälkeen, tuli Camillalle vieläkin surkeampi olo, ja hän päätti lähteä Vickyn kanssa lenkille, joka jo ilmeisesti odottikin lenkille lähtöä. Camilla puki päälleen, laittoi Vickyn taluttimeen ja oli juuri avaamassa ulko-ove, kun äiti kysyi: ''Mihinkäs olet lähdössä, neitiseni?'' ''Miltäs näyttää?'' Camilla sanoi samalla kun näytti äidille talutushihnan päätä. Enempää Camilla ei jaksanut kuunnella, vaan lähti mitä pikimmin ulos. Hän ei juuri nyt jaksanut kuunnella äidin saarnaa siitä, että kuinka pitkälle lenkille he saisivat mennä, miten koiran kanssa pitää liikkua ja ennenkaikkea siitä, mihin he saivat ja eivät saaneet mennä. Kyllä Camilla tiesi nämä jo, tiennyt jo 2 vuoden ajan, jolloin Vicky heillä oli ollut.
Ulkona oli raikas ja syksuinen ilma. Vickykin piti siitä. Camilla oli ajatellut käyvänsä läheisellä koirapolulla, mutta se veisi Emma-Glorian talon ohi. Ehkäpä Camilla oli ollut kakaramainen ja itsekäs suuttessaan muutosta. Hän päätti pyytää Emma-Glorialta anteeksi. Pian hän huomaamattaan oli Emma-Glorian kauniin kodin edessä. Emma-Glorian koti oli valkoinen tiilitalo, jossa piha oli laitettu. Ovea kohti mennessään hän huomasi uuden pihagrillin, jota ei ollut viimeksi hänen käydessään. Omituista, koska Emma-Gloria ei ollut puhunut uudesta grillistä mitään.
    Pimpom, ovikello soi, Camilla odotti hetken ja Emma-Glorian äiti tuli avaamaan oven. ''Päivää, rouva Forsythe. Onko...Onko Emma-Gloria missä? Voisitko pyytää hänet käymään? Minulla olisi asiaa, ja kun en oikein sisällekään voi tulla Vickyn kanssa.'' Camilla kysyi. ''Ai hei, Camilla. En odottanut sinua, sillä Emma-Gloria sanoi, että teillä olisi riitaa...Mutta käyn hakemassa hänet.'' Emma-Glorian äiti, Ada, sanoi. Pian Emma-Gloria saapui ovelle ja tokaisi: ''Ai sinä?'' ''Joo, tulin vain sanomaan anteeksi, ja myöntämään se, että olin lapsellinen.'' Camilla vastasi. ''No, kai minä nyt sitten voin antaa anteeksi. Minäkin kyllä olin aika töykeä sinua kohtaan. Hei Vicky! Kelpaisiko teille lenkkiseura?'' Emma-Gloria kysyi. ''Kelpaisi, teillä näyttää olevan aika hälinä tällähetkellä?'' ''Joo, odota hetkinen, käyn vaihtamassa vaatteet ja tulen sitten.'', Emma-Gloria vastasi.Pian Emma-Gloria saapuikin ja tytöt läksivät yhdessä kohti lenkkipolkua.

Ensi osassa selviää, mitä lenkkipolulla tapahtuu (jos tapahtuu) ja sopiiko Camilla vanhempiensa kanssa. Malttakaa odottaa =) Kommentointi on myös sallittua! Katsothan vielä kuitenkin tämän?
~Thic~

                                                                                                                             OSA 1

Camilla, lapsista vanhin istuskeli pöydällään lukemassa lehteä. Hän selaili sivusta toiseen ja lehdestä toiseen. Camilla oli nyt kipeä, eikä voinnut mennä kouluun. Olo oli jo sen verran parantunut, että Camilla pystyi lukea lehteä. Pikkuveli Stefan oli koulussa, onneksi, Camilla ajatteli. Myös vanhemmat olivat töissä. Camilla oli 15-vuotias normaali tyttö, hänellä oli paljon kavereita, mutta kaikkein paras oli Emma-Gloria. Emma-Gloria oli pitkä, niinkuin Camilla. Camillalla oli vaaleat hiukset, niinkuin Emma-Gloorialla. Heillä molemmilla oli siniset silmät. Camillan kotipuhelin soi, hän käveli eteiseen. Otti puhelimen ja vastasi "Camilla". "Moi, Camilla! Mikä sun olos on?" Puhelimen toisessa päässä oli Emma-Gloria. "No ihan hyvä, miten koulussa? Mitä tuli läksyä?" Camilla kysyi.
"No tee se seuraava aukema matikasta, ja äikän ne vihkotehtävät...Ai nii ja pitää keksiä runo" Emma-Gloria sanoi. "Äshh, ihan liikaa. Voipi olla että tulen jo huomenna kouluun" Camilla sanoi. "Jes! No mutta huomiseen, jos nähdään" Emma-Gloria sanoi. "Moikka!" Camilla vastasi ja sulki puhelimen. Kello oli jo puoli kolme, ja Camillalla oli aikaa vielä noin puolitoista tuntia aikaa, ennen kun vanhemmat tulisivat kotiin. Stefan oli kaverilla, ja Vickykin nukkui. "Vickyy!" Camilla huusi ja asteli keittiöön "tule tänne! Tyttö, tänne!".
Vicky hölkkäsi olohuoneesta. "Wuf" hän sanoi "wuf,wuf". Camilla hymähti.  Camilla kaatoi Vickyn kuppiin ruokaa, ja otti itsekkin. Hän aukaisi jääkaapin ja otti sieltä maitoa, voita, juustoa ja makkaraa. Hän teki kaksi leipää ja viimeisteli ne vielä kurkkusiivuilla. Sitten hän kaatoi maitoa lasiin, ja meni pöydän ääreen istumaan. Hän söi kaikessa rauhassa ja ajatteli avata kannettavan, joka löhöili pöydän toisessa päässä. Hän nousi tuolilta, ja kurottautui kannettavaan. Otti sen vierelleen ja avasi sen. Camilla söi samalla viimeistä leipäpalaansa. Viimeinen tunti menikin netissä surffailessa ja maitoa juodessa. Äiti ja isäkin ilmestyivät kotiin. Camilla sulki kannettavan, ja meni katsomaan tv:tä. Hän otti koulukirjat ja teki samalla läksyjä, kun katso Simpsoneita. Isä ja äiti tulivat olohuoneeseen, isä Peter alkoi puhumaan  Camillalle "Camilla, meillä on asiaa". Peter istuitui nojatuoliin ja äiti Kathy Camillan viereen. Peter aloitti taas "Camilla, me muutamme" hän sanoi. "MITÄ!? MIKSI?!" Camilla raivostui ja nousi äkkipikaisesti ylös, ja kirjat lensivät maahan. Yksi kirja lensi äidin varpaille "Ai!" hän huusi."Koska minä olen saannut parempaa työtä, ja tämä käy vähän ahtaaksi" Peter sanoi. "Katsos, minä olen raskaana" Kathy sanoi pitäen varpaastaan. "No sehän tästä puuttui!" Camilla sanoi "tietääkö Stefan?". Peter nyökkäsi. "Niin että minulle kerrotaan viimeiseksi? Minulle vähemmän kunnioitusta, kuin sille rääpäleelle!" Camilla sanoi ja Kathy keskeytti "Älä puhu noin veljestäsi, Camilla! Hän sai selville itse, olisimme joka tapauksessa kertoneet teille tänään". Camilla oli entistä raivostuneempi, hän keräsi kirjansa ja kutsui Vickyn mukaansa, omaan huoneeseen. Hän paiskasi oven kiinni, ja Kathy tuli perässä "Camilla, ei kai se nyt niin hirveää ole?". "ON SE!" Camilla huusi. Stefankin tuli kotiin ilkeä virne naamallaan "Moi äiti!". "Hei" Kathy sanoi väsyneenä. "Meen tekee läksyt" Stefan sanoi ja meni omaan huoneeseensa. "Miten me selviämme?" Kathy sanoi istuen Peterin syliin. "Kyllä se siitä, Camilla otti asian liian raskaasti" Peter sanoi...

Ensi jaksossa selviää miten Camilla selviää, ja mitä Emma-Gloria sanoo muutosta. Ensikerralla selviää myös minne Foulinin perhe muuttaa!. Odota vielä hetki. Katsothan myös tämän?
~Foulin~

E// Thic korjasi pari pientä kirjoitusvirhettä, vaihtoi tämän kategorian ja lisäsi linkin =) PS. Kaikki virheet eivät varmaankaan tulleet korjatuiksi...

Muistathan, että jos kommentoit, muistathan tehdä sen asiallisesti? Eli emme siis tahdo tälläisiä kommentteja;
''T44 t4r1n4 0n 11h4n hÜ0n0!!!!!!''

Jos tarinassa on mielestäsi jotain vikaa, niin kerrothan, että miten sitä voisi parantaa. Esim. vinkkejä parempaan kirjoitukseen saa kertoa, sekin helpottaa huomattavasti =) Toivottavasti kaikki siis ymmärsivät mitä tarkoitamme!